Hae tästä blogista

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Jumitus-pomot vs. kilpailukyinen tuotekehitysprosessi

Hommat eivät oikein etene alustus-, startti- ja seurantapalavereista huolimatta - tai oikeammin niiden takia. Tuntuu hassulta, että vaikka tehokkuudesta ja tuottavuudesta puhutaan firmojen visioissa suureen ääneen, perusjoonaksen ja -jaanan normityöpäivä täyttyy järjestään kaikesta muusta.

Luin tuossa parin viikon takaista Mato Valtosen asiaan osuvaa "Kiusaajille kampoihin"-kolumnia (Varma, Hyvää Työtä -lehti). Maton tituleeraamat Kiintiö-Mulkvistit lamaannuttavat tekemisen meiningin missä tahansa yhteisössä. Tuo on helppo allekirjoittaa, onneksi ajan tasalla olevat esimiehet tunnistavat asian laidan ja puuttuvat toivottavasti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ongelmia syntyykin ellei asian oikeaa laitaa havaita, sitä ei haluta tunnustaa taikka siihen ei haluta tarttua.

Tästä päästäänkin otsikossa mainittuun ihmisryhmään, jonka edesvastuuton toiminta aiheuttaa tyhjänpäiväisen työn kierteen ja johtaa työssä käymiseen työn tekemisen sijaan. Samaa kööriä löytyy   myös työympäristön hyvinvointi- ja kehitysvastuutehtävistä. Jostain syystä yrityksistä tuntuu aina löytyvän ratkaisevaan asemaan jämähtäneitä jumittajia. Oli kyse pienemmästä tirehtööristä tai sitten itse suurvisiiristä, taitaa monesti erittäin potentiaalinenkin kehitysidea tössätä ymmärtämättömyyden henkilökohtaisiin suoja-asetuksiin. Homma olisi vielä pelastettavissa, jos pomonpaikkassa roikkuva arjen sankari osaisi tarpeen tullen nöyrtyä toisten osaamisen edessä ja pyytää asiantuntijakommenttia kolmannelta osapuolelta. Mutta kun ei, omaa tietämättömyyttään asiassa ei tietenkään haluta tuoda esiin. "Mä väläytän tätä sopivassa kohtaa Johtajalle ja jos saadaan keltaista, ni pidetään palaveri ja katotaan". Lause toistuu muutaman kuukauden välein, kunnes sopivaksi katsotun ajan jälkeen aika onkin jo ajanut idean ohi.

Toista ilmenemismuotoa, eli palaveeraamista suunnittelupalaverin suunnittelua varten, pidetään valitettavasti jo toimiston normipäivätouhuna. Neukkareita varataan valmiiksi palavereille, joiden aiheesta saatikka sisällöstä ei ole vielä mitään tietoa. Jotta kaikki ali-, väli- ja keskipäälliköt saavat leimansa mukaan (onnistuneen) projektin meriittilistalle käydään esittely- ja kommenttirumba aina läpi porras kerrallaan, varmuuden vuoksi. Se onkin sitten melkein 99-varma, että jossain näistä palaverissa löytyy joku sivuroolin minipomo, joka lähtökohtaisesti kyseenalaistaa koko idean. Muut lopulta komppaavat niskan nakkelijaa välttääkseen joutumasta pelilaudan "Mut mähän sanoin ton jo alustuspalaverissa"- ruutuun. Sikäli vaikkei koko hommaa haudattaisikaan, pääsee ideoija tekemään perustyötä kunnolla ja moneen kertaan. Lopulta palataan tietysti alkuperäiseen ideaan.

Kuinkahan monta hyvää bisnesideaa on jäänyt vain pilkahdukseksi powerpoint-slaidissa? Harvalla riittää loputtomiin energiaa heitellä ideakiekkoja ylös alasampujien odottaessa rivissä sormi liipasimella.

Totuuden nimissä on todettava, että on yrityskulttuurissa nähtävissä paljon muutoksia parempaankin. Luovuudelle ja ideoinnille annetaan tilaa eikä kömmähdyksistä saa heti takapakkia uralla. Toisaalta kaikkia perinteisen järjestelmän malleja ei tässä ole tarkoitus suolata. Yritysen rajallisten resurssit eivät mahdollista kaikkien ideoiden toteuttamista. Tärkeintä olisikin houkutella esiin potentiaali, jolloin olisi mistä valita.

Tämä vaikuttaa kirjoitettuna niin simppeliltä, mutta jostain syystä toteutukset tuntuvat olevan aina niin monimutkaisia. Kilpailukykyisten tuotteiden kehitysprosessi: Luovan ilmapiirin synnyttämistä ideoista otetaan lupaavimmat tehokkaan arviointimenettelyn jälkeen työn alle, niitä arvioidaan itsenäisinä ja tulosten kehittyessä kasvatetaan panostusta. Panostuksen määrää ohjaa projektin rinnalla jatkuvasti kehittyvä arvio sen myyntipotentiaalista. Valmiiksi mietitty prosessi vie hommia eteenpäin kunkin oman elinkaaren mukaisesti.

Eikun hommiin!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Perinteinen myyntimieskö ahtaalla?

Miten on, tarvitaanko onnistuneeseen kaupantekoon enää kohta ihmistä? Visionäärien lähitulevaisuudessa kaikki tarvittava ruoka ja roina tilataan netistä, maksetaan digitaalisesti sekä kerätään, kuljetetaan ja luovutetaan meille automatisoitujen robottihärpäkkeiden avulla. Kaikki tämä 24/7 eli juuri silloin, kun asiakkaalle sattuu parhaiten sopimaan. Tavara liikkuu vähemmillä virheillä sekä rivakammin ilman kahvitaukoja taikka lakkoja.

Tietoa on jo tarjolla enemmän, kuin normijamppa/jaana pystyy omaksumaan. Ihmiset testailevat ostoksiaan ja jakavat kommenttejaan autuaasti muiden iloksi. Suosituksia satelee hyviksi havaituista härpäkkeistä ja kauppiaalla myynti kasvaa expotentiaalisesti ilman sen isompia ponnisteluita. Toistaalta huonolaatuiset roinat teilataan tylysti ja lakaistaan tuotekehittelykuluina pois jaloista.

Sinänsä autuaan leppoisalta vaikuttava ja kuluttajaystävällinen kuva uudesta kaupallisesta maailmasta ei taida kuitenkaan sellaisenaan toteutua. Ensinnäkin, edelläkävijöiden vanavedessä laahustava ostava massa ei välitä käyttää koko valveillaoloaikaansa erinäisten vertailujen etsimiseen, lukemiseen ja selvittelyyn. Toisekseen, vaikka edellä mainitut positiiviset asiat helpottavat ostamisen käytännön ongelmia, ei niistä ole apua asiakkaan perimmäiseen probleemaan: mikä palvelu/tuote auttaisi kulloinkin ajankohtaiseen tilanteeseen.

Viihde- ja ajanvietemarkkinoilla itsepalveluhomma toimii hyvin, peliä tai leffaa hankkiessa ei välttämättä tarvita syväanalyysiä asiakkaan mielentilasta täydellisen viihdepläjäyksen löytämiseksi. Uutta vaan sisään, jollei edellinen valinta just sillä hetkellä natsannut.

Vuoden Veemäisimmässä yrittäjätapahtumassa 21.11.2013 aiheesta oman näkemyksensä esittivät ansiokkaasti Ville Tolvanen, Pasi Ilola (ei sukua, ehkä), Tero Ojanperä sekä Jethro Rosted. Erittäin mielenkiintoiset puheenvuorot toivat näkökulmia kaupankäynnin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Samalla itselläni heräsi ajatus ostamisen "raadollistumisesta". Ulkoilmasta sekä todellisista kaveruussuhteista vieroittunut kelmeä online-valmisruokaa mutustava hahmo googlaa ja twiittaa uskaltaakseen ostaa jotain muutakin kuin sen tutun pizza nro 14:n. Ja joulun halutut kovat paketit ovat nekin mennyttä, kummipoika tahtoo lisää crediittejä pelitilille.

Vaikka tämä ei ole kovin raflaava väite, uskon että yhteydenpito- ja tilauskanavien määrän lisääntyessä asiantuntevan myyjän rooli korostuu entisestään. Tohtinen näet epäillä, ettei suurin osa kansasta ole valmis siirtymään enää pidemmälle itsepalvelu-elämään. Asiantuntemuksen lisäksi haussa on se lopullinen vakuutus, eli "minullakin on juuri tällainen kotona".


lauantai 19. lokakuuta 2013

Vastakkainasettelu ja some-politiikka markkinoijan vinkkelistä


Erinäisten kahvipöytäkeskusteluiden lisäksi joka toisessa blogissa sekä lähes kaikissa valtamedioissa ruoditaan seuraavia tulevaisuuden lupauksia. Niitä, jotka jälleen nostavat suomalaisen tuottavuuden sekä tietysti viennin nykyisestä kuopasta. Suomen näennäisen nopeaa muuttumista teollisuusmaasta palveluiden ja lisäarvon tuottajaksi päivitellään porukalla. Jollei tämä länsimainen trendi ollut valjennut jo paperiteollisuuden kurimuksen myötä aiemmin, niin viimeistään Nokian sekä Supercellin julkaisemien kauppojen ansiosta se on kaikkien huulilla.

Pelkällä teollisella tuotannolla ei länsimaissa ole kilpailtu enää pitkään aikaan. Sitä paitsi itsehän me olemme kokoonpanotehokkuuden opit kolmansiin maihin vieneet. Kilpailukyky tulee muualta. Nykymaailmassa tuloksenteko on pitkälti riippuvainen markkinoiden havainnointikyvystä, innovaatiivisuudesta, kokonaiskuvan hallitsemisesta sekä ylipäätään johtamisesta. Ripeitä päätöksiä, jotka pohjautuvat markkinoilta scoutattuihin tiedon mureniin sekä vankkaan asiantuntemukseen.

Lähes aina päädytään keskusteluissa johtamiseen ja/tai sen puutteeseen. Käyntikortin uskottavuuden lisäksi tittelin takana olevaa sanaa on hyvä lähestyä myös ilman sitä isoa J:tä. Hälytyskellojen pitäisi soida jos yhtiön johtajan työnkuva on tehdä ”isoja ja haastavia päätöksiä, jotka ratkaisevat yhtiön tulevaisuuden”. Silloin on vikaa joko rekrytoinnissa, johtamisessa tai molemmissa.

Teollisissa maissa on ollut pitkään vallassa melkoisen jyrkkä vastakkainasettelu työnantajien ja työntekijöiden välillä. Okei, lähtökohtaisesti on mahtavaa, että ihmisten oikeuksia ylipäätään puolustetaan ja estetään riisto. Kuitenkin, kun objektiivisesti asiaa yrittää tarkastella, talon sisäinen leiriytyminen ja väännöt estävät tehokkaasti toiminnan kehittymisen. Eli menestymisen sijaan päädytäänkin lose-lose –tilanteeseen. Useille nykymarkkinoilla menestyneille yrityksille yhteistä on avoin ja osallistava toimintakulttuuri. Työntekijät sitoutetaan yrityksiin jopa osaomistuksella, kuten Supercellissä. Pelisäännöt täytyy tietenkin olla tarkkaan mietittynä, mutta periaate on varsin toimiva. Työntekijät ovat kuitenkin se yrityksen tärkein kilpailutekijä.

Tämän koko ajatusrallin lähtölaukauksena oli erot yritysten some-politiikassa. Kovin samantyylinen on kaiku askeleten: ”Mä oon vaan töissä täällä” vs. ”Osallistun yhtiön kehittämiseen”. Käskyttämällä koulittu ja kellokallen ripityksillä höystetty normiduunari tuskin jaksaa useinkaan innostua ylhäältäpäin tulevista hienoista visioista, mutta jaksaa jauhaa huonoista ”pomo ei ymmärrä” -kokemuksistaan vuosikausia. Tuo kavereihin aiemmin kohdistunut avautuminen leviää nykyisin helposti hieman laajemmalle. On selvää, että tällöin yhtiön johto ei kannusta työntekijää jakamaan fiilistään somessa, varsinkaan firman nimissä.

Sosiaalisen median voima on juuri meissä taviksissa. Se on nähty monissa yksityisihmisten aloittamissa Facebook-viesteissä, jotka sopivalla tavalla huomiota herättävinä ovatkin levinneet pikavauhtia ja kaikki aktiivikäyttäjät ovat tietoisia asiasta.

Perinteinen mainostaminen on jopa hieman myrkkyä sosiaalisessa verkostossa, se nostaa helposti karvat pystyyn. Osallistumien ja erilaiset kilpailut ovat viihdyttäviä, mutta niiden todellinen markkina-arvo onkin sitten kokonaan toinen asia. Minkälainen etulyöntiasema syntyisikään, jos yritys saisi kansan iloitsemaan hyvästä palvelustaan ja mainioista tuotteistaan jakaen suositusta omassa tuttavaverkostossaan?

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kisa paikallismainostajista kiristyy

Niin, otsikon mukaisesti on olemassa kilpailevia medioita, jotka ovat kiinnostuneet pientenkin mainostajien asiakkuuksista. Vihdoin! Ei tarvittu kun vuosia kestävä talouskierre ja ahdinko, joka ajaa hakemaan uusia rahapuroja isompien vakiomainostajien kassasäkkien nyörien tiukettua.

Toisten kurimuksesta syntyy aina jotain positiivista toisaalla, tasapainonhan on säilyttävä. Digitaalisessa myllerryksessä mainostajien hupenevat rahat jakautuvat laajemmalle eksyen enenvissä määrin ja kiihtyvällä tahdilla ulkomaisten nettimogulien haaviin. Google- ja Facebook jakavat jo melkoisen osan isompien mainostajien rahoista puhumattakaan pienempien yritysten mainosbudjettiosuuksista. Olisi mukava tietää, kuinka suuri osuus Suomen PK-yrityksistä sekä yksityisyrittäjistä satsaa koko markkinointibudjettinsa nettiin. Niitä on kuitenkin jo todella paljon ja rahaa sillä saralla liikkuu huomattavia määriä - pienistä puroista jne.

Pienen yrityksen ja yrittäjän näkövinkkelistä erityisesti MTV3:n uusi joustava toimintamalli paikallismainonnassa on erittäin tervetullut. Maikkarin Ilmoituskoneella on mahdollista työstää yksinkertaisia animaatioita 1-2:lla kuvalla ja tekstiriveillä. Sopivaan mittaan puristettu, napakka mainos saadaan sitten pyörimään MTV3-kanavalle halutulla ajomäärällä. Tuotannosta ei tule kuva- ja tekstisuunnittelun lisäksi muita kuluja asiakkaalle.

Nyt kynnys matalalla ja karmit leveällä televisiomainonnan testaamiseksi. Ei TV tietenkään autuaaksi yksinään ketään tee, mutta yrityksen tunnettuutta on nyt mahdollista lisätä hieman entistä tehokkaammin ja järkevillä kuluilla.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Asiakassuhdekin vaatii hoitamista


Asiakkaan saaminen ostoksille ensimmäisen kerran maksaa aina rahaa. Kertaostoksen suuruus vaikuttaa toki tämä lyhyen asiakkuuden kannattavuuteen, mutta saadessasi saman asiakkaan uudestaan kaupoille säästät käytännössä aina selvää rahaa. Vertailuna voi käyttää uusasiakashankinnan kustannuksia, eli niitä normaaleita mainonta- ja markkinointikuluja.

Usein havaittu markkinointimalli noudattaa kutakuinkin tällaista kaavaa:

Ensin yrityksessä satsataan innoissaan varoja mainontaan ja panostetaan asiakkaiden hankintaan oikein tosissaan. On selvä, että uuden yrityksen täytyy kertoa toiminnastaan melko laajasti ja leveällä kampanjoinnilla, mutta jostain syystä sama markkinointitaktiikka voi jatkua yrityksessä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Alkuinnostuksen lopahdettua ja asiakasvirran hiipuessa päätetään vielä hieman korottaa markkinointibudjettia, vaikka firman tuloksen kustannuksella. Uusia asiakkaita kun pitää saada lisää. Lisäksi tähän samaan hengenvetoon tehdään pari täräyttävää tarjouskampanjaa, jolloin vedetään syteen ne viimeisetkin tuotot.

Edellisen kohdan haavoja nuoltaessa "otetaan opiksi" ja vähennetään reilusti markkinointikuluja, kun ei siitä ole yritykselle hyötyä. Ne harvat lojaalit asiakkaat, jotka ovat itsenäisesti ottaneet hyväksi havaitsemansa palvelut omakseen, pitävät yrityksen pään pinnalla. Tekemisen voimaan uskotaankin näin ollen yrityksessä entistä vahvemmin ja puskaradion toivotaan levittävän ilosanomaa.

Positiivisesti yrityksesi kokeneet asiakkaat ovat ehdoton lisäarvo sen koko toiminnalle ja kehittymiselle. Yritykseesi ja palveluusi luottavat ihmiset ovat ratkaisevassa asemassa. Heidän aktivoimisensa on huomattavasti helpompaa, kuin toiminnastasi täysin tietämättömien päiden kääntäminen. Miksi siis jättäisit hyödyntämättä ostopäätöksen jo kerran aikaisemmin tehneen asiakkaan positiivisen kokemuksen?

Tärkeää on, että tarjoat asiakkaallesi merkityksellistä palvelua tai tuotetta sopivassa muodossa ja tilanteessa. Tähän löytyy yksinkertaiset työkalut ja valmiit keinot. Olet mahdollisesti jo kerännyt asiakkaiden yhteystietoja tai aloitat keräämään niitä aktiivisesti. Voit tehdä tämän sujuvasti ostotapahtuman yhteydessä tai vaikka kilpailun avulla. Hyödynnä yrityksen Facebook-sivuja myös keräämällä tietoa asiakkaiden mieltymyksistä ja ajankohtaisista kiinnostuksista, saat hyvää materiaalia suoramarkkinointiin. Pelkkä tykkääminen ei vielä luo automaattisesti kanta-asiakkuutta eikä oikeuta arvontojen järjestämiseen, mutta laajentuva tykkääjien verkosto antaa toki hyvän pohjan lisätä yleensä ihmisten tietoisuutta toiminnastasi. Facebook-tilin lisäksi kannattaa käyttää myös perinteistä postijakelua tai hyvinkin kustannustehokasta sähköistä tarjouskirjettä.

Voin auttaa kaikissa asiaan liittyvissä aiheissa. Tarjoan mielelläni käyttöösi myös hyviä, toimiviksi todettuja välineitä kanta-asiakasviestinnän toteuttamiseen. Mikäli tämä lyhyt teksti herätti kiinnostuksen tai ajatuksia eri mahdollisuuksista, ota yhteyttä.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Nettinäkyvyys kuntoon, eikös juu?

Yrittäjille soittelevia ja sähköpostittavia nettisivukauppiaita sekä verkkopalvelutarjoajia tuntuu riittävän loputtomiin. Isot media- ja tietopalveluyhtiöt haluavat osansa jatkuvassa kasvussa olevasta nettihuumasta muiden ansaintamallien takkuessa. Yhtälailla samoilla apajilla ovat itsensä työllistäneet, koodikielen ennen puhetta oppineet tulevaisuuden lupaukset. Mahtavaa on toki jo se, että yrittäminen koetaan todelliseksi vaihtoehdoksi itsensä elättämiseen eikä työtä pelätä. Näistä pienistä pajoistahan niitä menestysyrityksiäkin on mahdollista syntyä.

Tarjolla on siis hienosti paketoituja avaimet käteen -ratkaisuja, joissa mainoksen mukaan pelkkä puhelisoitto riittää netin haltuunottoon tai tee-se-itse -sovelluksia, joilla lapsikin tekee näyttävät kotisivut.

Periaate on todella kannatettava: tarjotaan yrittäjän arkea helpottavia palveluita. Peukut sille, muttamutta. Hieman pidemmälle asiaa ajatellessa, en ole lainkaan vakuuttunut edes siitä, että yrittäminen vielä muuttuisi näillä konsteilla yhtään helpommaksi saatikka tuottavammaksi. Kasvavaa myyntiä ja parempaa katettahan yrittäjätkin halajavat. Suurin kompastuskivi on mielestäni se, että missään vaiheessa en ole havainnut yhdenkään palveluntarjoajan kysyvän mitä yritys haluaa saavuttaa tai tavoittelee uudella välineellä. Tai sitä, miten se istuu nykyiseen toimintaan ja tukee olemassa olevaa markkinointia. Mitä hyötyä tästä palvelusta yritykselle oikeasti on?

Yrityksen löydettävyys ja sijaintitiedot netissä saadaan hoidettua ihan loistavasti esim. yksinkertaisilla Googlen ilmaispalveluilla. Maksulliset "Me korostamme näkyvyyttäsi"-tarjoukset voivat hyvällä tuurilla tuoda joitain prosentinosia lisää laskennallista näkyvyyttä. Tässä kohtaa pitää taas esittää kysymys, että saadaanko lisänäkyvyyttä siellä, missä asiakkaat ovat? Todennäköisesti ei.

Tärkeää on olla esillä Googlessa ja tämän sijaintipalvelussa sekä omilla kotisivuilla kertoen omista palveluista. Kaiken A ja O on korostaa asiakkaalle tarjolla olevaa hyötyä.

Sisältö on tässäkin ratkaisevassa roolissa.



tiistai 7. toukokuuta 2013

Mainonnan omituisuudet - yritysten vuodenajat ja sesongit

Alasta tai yrityksestä riippumatta sesongit tulevat ja menevät suhteellisen ennakoitavalla tavalla. Lähestulkoon kaikilla yrityksillä on omat tunnistetut myyntisesonkinsa. Kauppa käy melkein itsestään ja ainoa huolenaihe on kapasiteetin riittävyys.

Kolikon kääntöpuolella ovat sitten ne matalasesongit, jolloin on iloinen kaupan käydessä edes harvakseltaan. On aikaa seurata kilpailijoiden yhtä heikko myyntiä ja iloita itsekseen näiden samanlaisesta kohtalosta. Oma ajatus tahtoo jumittaa paikallaan, eikä uskoa oikein riitä uusiin ideoihin myynnin nostamiseksi. Sitä on itsekin taipuvainen selittelemään heikkoa myyntiä sillä, että muillakin on hiljaista. Ihan kuin tämä jotenkin auttaisi omaa tuloslaskelmaa tehtäessä: "Oltaisiin tehty reilu plussatulos, mutta kolme kuukautta olikin kaikilla hiljaista".


Omituinen piirre sesonkivaihteluissa on myös se, että käy kauppa sitten hyvin tai huonosti, niin se on aina syy olla panostamatta markkinointiin. Yrityksen toiminnan kehittäminen tuntuu muutenkin olevan helposti sivuutettava aihe. Kiireen keskellä se jää tarpeettomana jalkoihin ja hiljaisena aikana taas säästetään kuluista.

Tietäähän sen, että arkirutiineihin saa helposti käytettyä kaiken liikenevän ajan eikä sitä luovaa ajattelutaukoa saa vain millään järjestettyä. Yrityksen liiketoiminnan kehittymisen ja kilpailukyvyn parantamisen kannalta olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää käyttää hieman aikaa nykytilanteen kartoittamiseen ja toiminnan hiomiseen. Suunnitelmallinen tekeminen on myös tässä kohdin ratkaisevasti tehokkaampaa kuin satunnainen poukkoilu hetken mielijohteesta. Vuositasolla tehdyn markkinointi- tai kehittämissuunnitelman noudattaminen on kuin tutun kartan lukemista ja etenemistä  oikeaan suuntaan sen mukaisesti. Ilman pidemmän aikavälin suunnitelmaa on vaarana että tekemisestä tulee päätöntä tuusaamista. Suunnitelmallisuus sisältää myös sopivan määrän välitavoitteita, joihin voi sitten kehitystä verrata ja hienosäätää toimintaa tarpeen vaatiessa.


Ja siinä kohtaa, kun se oma korkeasesonki hellittää, on oikea paikka iskeä. Aikaa ja energiaa riittää uuden toiminnan ja/tai toimintamallien kehittämiseen. Kun oman alan perinteinen tuote tai palvelu ei käy kaupaksi, pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kehittää uusia konsteja myydä tuotettaan. Jopa kokonaan uusia käyttötapoja on vielä keksimättä. Helpoksi en tätä kehittämistä väitä, mutta mahdollista se on.

Sitäkin on hyvä välillä miettiä, että mitkä ovat ne oman tuotteen parhaat puolet ja miten se sijoittuu kilpailijoihin nähden. Olisiko jopa mahdollista napsia uusia asiakkaita muuttamalla hieman omaa lähestymiskulmaansa? Todennäköisesti mikään olemassa oleva yritys ei ole vielä tarjonnut tuotettaan kaikille potentiaalisille asiakkaille, ainakaan tätä kiinnostavalla tavalla. Mitä syvemmälle asiakaskuntaan mennään, sitä pirstaloituneemmaksi myös tarvekenttä muuttuu. Potentiaalisten uusien asiakasryhmien löytyminen on jopa varsin todennäköistä. Pienempiä nämä ryhmät toki tahollaan ovat, mutta uusia mahdollisia asiakkaita niistä kuitenkin löytyy. On lisäksi hyvä muistaa, että kohdennetumpia tarpeita omaavat asiakkaat usein tarvitsevat myös kohdennetumpaa tuotetta. Tarjoamalla räätälöityä palvelua pienemmälle asiakasryhmälle on mahdollista saavuttaa erittäin kannattavaa myyntiä erikoistuotteiden korkeamman katteen myötä.

Itsestäänselviä asioita, mutta rutiinien keskellä niitä on itsekin hyvä välillä möyhiä.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Säästämistä? Hölmöläisten peitonleikkuuhommia, joku sanoisi

Tänään 6.5.2013 julkaistu VR:n mahtava säästötavoite ja -toimenpideuutinen toimi katalyyttinä tälle kirjoitukselle. Samalla pääsen komppaamaan paria kiinnostavaa kirjoitusta johtamiseen liittyvistä ongelmista. Tarkoitan Jukka-Pekka Vuoren ajatuksia sekä erityisesti Janne Saarikon blogitekstiä.

Johtamisestahan kaikki lähtee. Tero Puranen kuuluttaa kommentissaan Vuoren kirjoitukseen erityisesti johtajien ammattitaidon perään. Oleellinen osa ammattitaitoa on valita oikeat ihmiset oikeille paikoille. Toisaalta kun kyseessä on kuitenkin vaikutuksille altis ihmisluonto, niin huomiota olisi kiinnitettävä myös näiden johtajien taustajoukkoihin, mielipidevaikuttajiin, ison maailman pekkahimasiin. Näiden lisäksi maailmasta näyttää löytyvän aina tilanteeseen sopiva taloustieteilijä tukemaan omaan näkemystä laskelmiensa kanssa, virheineen päivineen. Kuka niitä enää tsekkaa, paitsi satunnainen opiskelija.

Johtamista ei myöskään helpota se, että politiikka on niin läheisessä suhteessa talouteen. Intressit tuntuvat kohtaavan melko harvoin. Politiikasta ei sen enempään, suo siellä - vetelä täällä.

Mutta itse asiaan, tuohon VR:n tehostuskuvioon kulminoituu nykyisin vallalla oleva ajatus tehokkaasta yritystoiminnasta. Valtionjohtoisilta laitoksilta vastaavia viestejä on toki jo totuttu uutisista kuulemaan, mutta tekeekö "maan tapa" toiminnasta sen ansiokkaampaa, toimivaa ratkaisua? Mietitäänpä hetki. Miten palvelu tehostuu vähentämällä palveluhenkilökuntaa? Ainoastaan sillä, että jäljelle jäävät tekevät enemmän. Tietotekniikan kehittyminen on usein kuultu selitys, mutta oikeesti - miten tietokoneet ketään palvelevat? VR:llä varmasti on paljon toimia, joissa hommat sujuvat tehokkaammin oikealla tekniikalla oikeissa käsissä, mutta mikä palveluyhteiskunta sellainen on jossa ei enää ole palvelua. Itsepalvelu?

Tiedä sitten onko syynä kohtalaisen turvattu asema raideliikenteen hidalgona, mutta tuntuu tarkkaavaisuus kärsineen pahasti kukkulan ainoana kuninkaana. VR:ää koskevasta uutisoinnista on erittäin vaikea löytää muita kuin raportteja eritasoisista kämmeistä ja virheistä. Uutiskynnyksen ylittäminen vaatii kuitenkin jo useamman ihmisen elämään vaikuttavan tapahtuman. Kuinkahan paljon pienempiä murheita jää pimentoon? Aina on syyllistetty "niitä"ja "noita", ulkopuolisia, joiden toimintaan ei voida mukamas vaikuttaa.

Kehnoa johtamista, ei raideliikennebisneksessä nyt kovin montaa liikkuvaa osaa pitäisi olla, joiden vaikutukset vaunua heiluttavat. Kalusto täytyy pitää kunnossa ja asiakkaille on tarjottava mahdollisuus käyttää niitä, eli pitää olla osaavaa henkilökuntaa hoitamaan vehkeet ja asiakaspalvelun. Mutta ainiin, se porukka olikin osa sitä liian suurta kuluerää. Hoituuhan se pienemmälläkin väellä, kunhan ei tuule eikä sada, eikä tipu lehdet puista syksyllä, eikä talvella tule pakkasta eikä lunta.